Tänään perjantaina 18.3. on tuplajuhlat kun erotuomaripari Henri Heinolalla ja Manu Marttisella tulee täyteen 300 liigaerotuomaritehtävää miesten F-liigan ottelussa Oilers - Indians. Kyselimme Manulta ja Henkalta tunnelmia ennen juhlaottelua.
1. Kuvaile erotuomaripolkuasi, mitkä ovat siinä merkityksellisiä asioita ajatellen virstanpylvään saavuttamista?
HH: Mun erotuomarina toimimisen matkalla, ja tätä polkua on jo kuljettu reilu 20 vuotta aktiivisesti, on selkeitä määrittäviä mutkia. Tässä jotain ajatuksen virtaa!
- RAHA: Aluks motivoi raha. Tällä rahotti kivasti viikonloppujen aktiviteetteja vielä vanhemmilla asuessa. Opiskelemaan uudelle paikkakunnalle muuttaessa tätä kautta sai frendejä ja tutustui halleihin, lajiin ja kaupunkiin. Rahan saamisen funktio korostui kun eli omillaan ja opiskeli täysipäiväisesti.
- AMBITIO: Samalla 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana lajin näkyvyys ja urheilullisuus kasvoi harppauksin ja itseä alkoi kiinnostaa oman potentiaalin tutkiminen erotuomarina. Sain hyviä mahdollisuuksia, kuten erotuomaroida maajoukkueen katsastusleireillä. Selkeästi täällä etelässä isossa kerhossa ja lajialueella tunnistettiin että mulla on mahdollisuuksia erotuomarina eteenpäin. Sain koulutusta, tukea ja valmennusta kentällä ja sen ulkopuolella.
- OPPIMINEN: Käytin ihan junnusta asti tosi paljon aikaa halleilla, koska nautin lajista ja sen opiskelusta. Myös pelaamisesta ja kilpailusta. Erotuomarina opiskelin liigajengien pelaamista, pelaajien reagointia pelien sisällä sekä tilanteisiin että erotuomarien tekemiseen ja päätöksiin. Se oli tietty pääkaupunkiseudulla tosi helppoa kun Espoon Oilers pelas tosi lähellä mun Otaniemen kotia ja SSV pelas Pasilan urheilutalolla muutaman kilometrin päässä. Molemmat jengit pärjäsivät siihen aikaan todella hyvin ja pelasivat pitkälle kevääseen, eli sain ison lajikoulun ilmaiseksi ihan vieressä. Molempiin oli helppo lähteä ja mahtui aina sisään, yleensä yhdessä muiden erotuomarien kanssa. Tutustuin Tiitun Teroon opiskelujen kautta ja muutamat mun lapsuuden pelikavereista pelasivat liigassa, mikä lisäs henkilökohtaista mielenkiintoa seurata sarjaa suurennuslasilla.
- VASTUU: Sain poikkeuksellisen aikaisessa vaiheessa erotuomaripolkuani mahdollisuuksia tuomaroida A-poikien ja 2-divarin (nyk. Suomisarja) matseja. Oon onnistunut välttämään isot konfliktit lajin harrastamisen jatkamisen kanssa. Ei oo tullut työnantajan, perheen tai harrastuksen kautta esteitä jatkaa. Homma maistuu tosi hyvältä ja liigan erotuomarijohdon työryhmä luottaa mun ja Manun tekemiseen. Mikään ei kuormita tällä hetkellä.
- AMMATTITAITO: Yhtenä isoimmista tekemistä edistävistä asioista mulla alkaa olemaan niin paljon yhteistä kokemuspintaa lähes kaikkien joukkueiden ja F-liigan profiilipelaajien kanssa että mun pakollinen paha eli läsnäolo kentällä hyväksytään, mikä helpottaa ydintekemistä eli oikeiden tuomioiden päätöksiä. Ei mene usein keskittyminen epäolennaiseen. Samalla oon äärimmäisen kriittinen omaa ja muiden tekemistä kohtaan. Jos koen että teen tai me Manun kanssa tehdään virhe, sanon sen aina ääneen ja tarkastelen sitä kriittisesti. Jos virheitä alkaa jossain vaiheessa tulee enemmän kuin absoluuttiselle huipputasolle kuuluu, aion lopettaa ja siirtää keskittymisen muihin juttuihin.
MM: Otetaan se kaikista merkityksellisin: Ainakin Oksasen Lauri (ketä muita oli, saa viitata ;)) toimi merkittävänä järjestelijänä, että saimme Henrin kanssa ensimmäisen yhteisen Divari-pelin 24.02.2007 M-team vs. Savo Vanhalla Rusalla. Lauri myös toimi otteluvalmentajana (vai kutsuttiinko tuolloin "tarkkailija") tuossa ottelussa. Ilman tuota peliä; kuka osaa sanoa olisimmeko tässä nyt...
2. Anna ruusu ja risu itsellesi toiminnastasi erotuomarina.
HH: Ruusu siitä että pystyn toimimaan absoluuttisen kilpailullisella tasolla erotuomarina nyky-ympäristössä. Taidoiltani, havainnoiltani ja kokemukseltani. Uskon että oon seuraavat muutamat vuodet parhaimmillani kokonaispakettina erotuomarina ja yritän ylläpitää tasoa ja edustaa erotuomarisektoria niin laadukkaasti kuin mahdollista. Risu siitä että oon korona-aikana seurannut lajia laiskemmin kuin tähän asti aiempina vuosina. Onneksi nyt keväällä näyttäisi pääsevän halleille aistimaan kevätkiimaa ja vertailemaan missä menen verrattuna ystäviini eli muihin liigan tuomareihin. Parasta paikan päällä!
MM: Ruusu: mitä enemmän tulee kokemusta, sen paremmin pystyn toimimaan omilla vahvuuksillani ja oman persoonani kautta otteluissa. Risu: edelleen jotkin (huonosti hoidetut) tilanteet jäävät vaivaamaan liian pitkäksi aikaa ja häiritsevät täten tekemistä (toki olen kehittynyt tässä, mutta vielä matkalla...)
3. Kerro erotuomarina liigassa mieleesi jäänyt tilanne ja mitä siitä seurasi.
HH: Multa jäi erotuomariasun shortsit helmikuussa 2013 liigamatsissa kotiin. Oltiin Tapiolassa Manun kanssa. Huomasin tilanteen vasta alkulämpölenkin jälkeen kun oltiin vaihtamassa varusteita, joitakin minuutteja ennen kuin oltiin menossa kentälle. Toisella jengillä oli valkoset shortsit ja toisella punaset. Ei yksiäkään mustia shortseja missään. Meillä oli Asicsin mustat shortsit sillä kaudella ja oltiin saatu IFF:ltä uudet kokomustat Asicsin verkkarihousut. Marssin Oilersin huoltajan puheille, pyysin saksia lainaks, vedin verkkareista lahkeet hittoon ja TA-DA, mulla oli aavistuksen kisakireät mutta täysin hyvät shortsit. Oikean merkkisetkin vielä! Oheinen kuva matsin jälkeen, meillä on ne housuista irti leikatut lahkeet päässä.
MM: Yleensä kerron jonkun "punainen #84" hauskoista jekuista, mutta valitaan välillä jotain muuta. Tehdään siis nyt Tuukan sijaan kunniaa tässä Usbekin alueella (juuri uransa päättäneelle pelaajalle):
Olen saanut käydä nuorten tulevien tähtien kanssa lyhyitä keskusteluja tilanteissa, joissa he ovat rynnineet kovaa vauhtia maalille ja kokeneet omasta mielestään vastustajan kohdelleen heitä kaltoin. Aika ajoin näissä tilanteissa on saattanut esiintyä lievää protestointia minua kohtaan erotuomarina, joten olen kertonut näille nuoremman polven edustajille legendaa "Eddystä".
Kertomuksessani olen viitannut siihen miten "Eddy" sai uhrautuvalla pelaamisellaan ja suurella sydämelään koko yleisön syttymään ja joukkueensa taistelemaan voitosta: "Eddy" ei koskaan protestoinut - hän eli ottelussa! Ja tässä on iso ero. Legendan tunteminen ja hänestä kertominen on siis auttanut minua käymään näitä haastaviakin keskusteluja. Nostetaan siis tässä muistelossa myös hetkiä 2000-luvun alun Divarista esille.
4. Jos voisit palata menneeseen, minkä vinkin antaisit erotuomarina aloittavalle itsellesi?
HH: Anna itselles ja muille vähän enemmän löysää. Tulee mukavampi reissu.
MM: Uskalla tehdä omalla tavalla sekä hyvällä ja nöyrällä asenteella kuitenkaan nöyristelemättä. Älä ole liian ankara itsellesi.
5. Olet ollut pitkään USBEKn jäsen, minkä merlityksen koet kerhon antavan erotuomaritoiminnalle?
HH: Kerhosta on paljon hyötyä edunvalvonnassa, kysymysten kanssa, verkostoitumisessa ja hauskanpidossa. Suosittelen todella väkevästi kaikille erotuomareille kuulumista paikalliseen kerhoon.
MM: Mulle merkitys oli suuri: tulin Kasbekin alueelta Usbekin alueelle syksyllä 2002. Kerhon kautta tutustuin hienoihin ihmisiin: sain ystäviä ja pääsin edistämään erotuomariuraani saamalla näytön paikkoja tarkkailujen kautta. (vinkki: jos olet piilossa, ei kukaan tule sinua sieltä etsimään - kerro siis rohkeasti tavoitteistasi)
6. Mitä toivot vielä erotuomarina saavuttavasi?
HH: Pitkän ja positiivisten muistojen täyttämän erotuomariuran. Ei tarvi mitään temppuja tai isoa tunnustusta. Jokaseen matsiin on kiva lähteä. Yksittäisistä haaveista MM-finaalin tuomaroiminen puuttuu. Se motivoi. Olympialaiset taitaa mennä omalla uralla ohi ellei kohta ala tapahtua isosti lajin leviämisen suhteen maailmalla.
MM: Vaihdan kysymyksessä sanan "vielä" sanaan "seuraavaksi": meidät on aseteltu heinäkuussa pelattavaan World Games -turnaukseen erotuomareiksi. Toivoisin, että tämä tapahtuma saadaan järjestettyä ja että pääsisin erotuomariurheilijana kokemaan sen. (Ennen sitä toki tavoitteena F-Liigan finaaleihin pääseminen ja onnistuneet MM-karsinnat Latviassa.)
USBEK onnittelee suuresti virstanpylvään saavuttamisesta ja toivottaa mukavaa juhlaottelua!